Työhyvinvointi

Työhyvinvointi rakentuu

• työntekijän voimavaroista,
• työelämästä ja
• työn ulkopuolisesta ympäristöstä.

Työhyvinvoinnin edellytyksenä on työhön liittyvien vaatimusten ja työntekijän voimavarojen välinen tasapaino.

Työhyvinvoinnin osa-alueita ovat:

• johtaminen,
• osaaminen,
• motivaatio,
• toimiva työyhteisö,
• terveys,
• terveellinen työympäristö sekä
• työn, perheen ja vapaa-ajan yhteensovittaminen 

Työnantajien haastatteluissa työhyvinvoinnin kannalta työn hyvinä puolina pidettiin erilaisia haasteita, työyhteisöä ja työtehtävien monipuolisuutta. Resurssien yleinen vähyys koettiin työhyvinvoinnin kannalta haasteeksi. Työhyvinvointia kehitetään monin eri tavoin, kuten viikkopalavereilla, erilaisilla työhyvinvointitilaisuuksilla ja työterveyshuollon avulla. Työhyvinvointia kehitetään myös hyvillä työolosuhteilla ja ergonomialla, kuten kalusteilla, työvälineillä ja ohjelmilla. 

Työhyvinvointi ja työmotivaatio

Työhyvinvointi kytkeytyy läheisesti työmotivaatioon. Motivaatiota työssä on tutkittu paljon ja sen sisällöstä on pääsääntöisesti päädytty siihen tulokseen, että motivaatio syntyy juuri työn sisällöstä.

Motivaation tekijät jaetaan kahteen ryhmään: hygieniatekijöihin ja motivaatiotekijöihin.

Hygieniatekijöitä ovat muun muassa palkka, työmatka ja työvälineet. Työn sisältö liittyy taas varsinaisiin motivaatiotekijöihin työssä eli työmotivaatio syntyy työstä. Työn tulisi olla mielekästä ja myös haastavaa. Motivaatiota lisää myös se, että ihminen voi jollain tasolla vaikuttaa työhönsä.

Hyvinvoiva ja työstään pitävä ihminen on kuin leikkivä lapsi. Silloin kysymys on flow-ilmiöstä ja vielä syvemmin työn imusta, jossa työ vie mennessään ja imee ihmisen mukaansa ikään kuin tanssin pyörteisiin.

Työssä jaksaminen on kuin kivijalka ja edellytys tuloksen tekemiselle. Ammattitaitoinen työnohjaus vaikuttaa merkittävästi työhyvinvointiin. Lisäksi sen tavoitteena on kehittää työtä laadukkaammaksi ja tuottavammaksi.

Työntekijän hyvinvointiin vaikuttavat myös työn vaatimukset ja hallinta. 

Muita tarvittavia taitoja kehittää omaa työhyvinvointiaan (Evers, Rush & Berdrow 1998 *) ovat elämänhallinta, kumppanuustaidot, ihmisten ja tehtävien johtaminen sekä innovaatioiden ja muutosten hallinta. Elämänhallintataidot ovat kykyä kehittää omia rutiinejaan niin, että ne auttavat selviytymään epävarmuuden keskellä. Itsensä tunteminen, myönteinen elämänasenne, itsensä motivoimisen ja itsenäisen työskentelyn osaaminen helpottavat elämistä. Verkostoituminen edellyttää kumppanuustaitoja, jolloin voit olla avoimesti tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa. 

Esimiestaidot vaikuttavat myös useiden tutkimusten mukaan oleellisesti työhyvinvointiin.

*Evers, F.T., Rush, J.C. & Berdrow, I. 1998. The Basis of Compentence: Skills for Lifelong Learning and Employability. San Francisco: Jossey Bass Publishers. 

Lähteet:

Juuti, P ja Vuorela, A. 2006. Johtaminen ja työyhteisön hyvinvointi. PS-kustannus. WS Bookwell Oy. Juva.

Nivala, V. 2006. Kokonainen ihminen – ehjä organisaatio. Julkaisussa: Vesterinen Pirkko (toim.). Työhyvinvointi ja esimiestyö. WS Bookwell Oy, 2006, 93-106.

Kinnunen, T. ja Saarikoski, V. 2006. Toivon johtamisella työhyvinvointia! Julkaisussa: Vesterinen Pirkko (toim.). Työhyvinvointi ja esimiestyö.  WS Bookwell Oy, 2006, 107-119.

Luoma, J. ja Arikoski, J. 2006. Menestystä ja hyvinvointia organisaatioon muutoksessa. Julkaisussa: Vesterinen Pirkko (toim.). Työhyvinvointi ja esimiestyö. WS Bookwell Oy, 2006, 123-136.
Manka Marja-Liisa. 2006. Tiikerinloikka työniloon ja menestykseen. Talentum. Helsinki.
Räsänen, M. 2006. Työnohjaus ja työhyvinvointi. Julkaisussa: Vesterinen Pirkko (toim.). Työhyvinvointi ja esimiestyö. WS Bookwell Oy, 2006, 163-171.

Kuvat: Free pictures in Pixabay. CC0 Public Domain. https://pixabay.com